Täysi kymppi täynnä kolmoskierroksella. Pikku alkiomme on jo ehtinyt kasvaa sikiöksi. Taas kerran uskomatonta, että jotain neljän sentin mittaisella kaverilla alkaa olla rakenteet kasassa. Siellä se heiluu. Tai niin ainakin edelleen oletan. Ensimmäistä ultraa saa odottaa vielä puolitoista viikkoa.
Mutta kyllä siellä jonkun täytyy olla. Pahin väsymys alkaa ehkä helpottaa, mutta muita oireita on edelleen. Kun on nälkä, se todella on. Palelee vieläkin ajoittain. Rinnat alkavat ehkä vasta nyt vähän turvota. Tosin eivät ne ihan normaalit ole viime aikoina ehtineet kovasti ollakaan, kun vasta olen pari viikkoa ollut kokonaan imettämättä. Farkkujen vyötärö kiristää.
Olemme kertoneet muutamille kavereille raskaudesta. Ovat olleet vähän puulla päähän lyötyjä. Toki iloisiakin, mutta taitavat pitää meitä hieman hulluina. Kai me ollaankin. Mutta nyt en enää vaihtaisi tätä olotilaa siihen, että mitään ei olisikaan tapahtunut.
Isovanhemmat ajattelimme järkyttää vasta ultrakuvalla. Odotan innolla!
tiistai 18. helmikuuta 2014
torstai 23. tammikuuta 2014
LA
Tulin raskaaksi neljännessä kierrossa synnytyksen jälkeen. Kiertoni ei oikein ehtinyt vielä asettua tasaiseksi, joten en kylläkään ihan varmaksi tiedä, että monettako päivää kuukautiseni olivat myöhässä, kun tuolla aikaisemmassa kirjoituksessa niitä odottelin. Note to self: jos kuukautiskierto ei ole säännöllinen, varmat päivät eiii ole se ihan kaikkein käyttökelpoisin ehkäisykeino.
Tässä eräänä iltana yritin kuitenkin määrittää laskettua aikaa nettilaskureilla. Ei me kuitenkaan ihan koko viimeisintä kuukautiskiertoa olla lakanoiden välissä vietetty, joten vähän pystyin haarukoimaan, että milloin se hedelmöittyminen olisi voinut tapahtua.
Laskettu aika osunee joka tapauksessa syyskuun puolivälin tienoille. Ei sillä, että sillä päivällä päivälleen olisi väliäkään, mutta on raskausviikkojen ja päivien kertymistä ihan kiva tietenkin seurata. Tänään mennään omien laskujeni mukaan rv 6+2.
Kysyin tänään Vekaralta, olisiko kivaa, jos meille vielä joskus tulisi vauva. Ensin vastaus oli myöntävä, mutta aika pian alkoi mietityttää. Ai meillekö? Ai tännekö? Eiku minä muutun vauvaksi! Onneksi vielä ei ole aika sen enempää vaivatakaan pikkuista päätä toisella pikkusisaruksella. Ensimmäisessäkin on vielä ihan riittävästi käsiteltävää.
Tässä eräänä iltana yritin kuitenkin määrittää laskettua aikaa nettilaskureilla. Ei me kuitenkaan ihan koko viimeisintä kuukautiskiertoa olla lakanoiden välissä vietetty, joten vähän pystyin haarukoimaan, että milloin se hedelmöittyminen olisi voinut tapahtua.
Laskettu aika osunee joka tapauksessa syyskuun puolivälin tienoille. Ei sillä, että sillä päivällä päivälleen olisi väliäkään, mutta on raskausviikkojen ja päivien kertymistä ihan kiva tietenkin seurata. Tänään mennään omien laskujeni mukaan rv 6+2.
Kysyin tänään Vekaralta, olisiko kivaa, jos meille vielä joskus tulisi vauva. Ensin vastaus oli myöntävä, mutta aika pian alkoi mietityttää. Ai meillekö? Ai tännekö? Eiku minä muutun vauvaksi! Onneksi vielä ei ole aika sen enempää vaivatakaan pikkuista päätä toisella pikkusisaruksella. Ensimmäisessäkin on vielä ihan riittävästi käsiteltävää.
Blogiahdistus
Juuri kun olin saanut blogiuudistuksen tehtyä ja vähän tarkennettua itselleni, että mitä tänne haluaisin kirjoitella, pärähtikin raskaustikkuun kaksi viivaa ja sisäinen bloggarini on taas ihan sekaisin. Ensinnäkin poistin vanhan blogini tekstit pois julkisuudesta. Itselleni ne toki talletin - niitä on ollut mukava lukea - mutta jotenkin helpotti, kun sain ne pois muiden silmistä.
Raskausuutisen täällä jaettuani minua alkoi ahdistaa, että entä jos joku tuttuni lukee tätä ja tunnistaa minut... No ei se tietenkään mikään maailmanloppu ole, mutta olisi kiva, jos sellainen mahdollinen henkilö kertoisi minulle, että vierailee Vekaralassa.
Nyt tämä siis on taas toistaiseksi myös raskausblogi. Mahdolliseen nt-ultraan asti yritän pysyä anonyyminä. Sen jälkeen kestän, vaikka minut joku tästä uudestakin blogista tunnistaisi. :)
Raskausuutisen täällä jaettuani minua alkoi ahdistaa, että entä jos joku tuttuni lukee tätä ja tunnistaa minut... No ei se tietenkään mikään maailmanloppu ole, mutta olisi kiva, jos sellainen mahdollinen henkilö kertoisi minulle, että vierailee Vekaralassa.
Nyt tämä siis on taas toistaiseksi myös raskausblogi. Mahdolliseen nt-ultraan asti yritän pysyä anonyyminä. Sen jälkeen kestän, vaikka minut joku tästä uudestakin blogista tunnistaisi. :)
maanantai 20. tammikuuta 2014
Claire
Konsultoin vielä viime viikolla digitaalista ystäväämme Clairea, ja kyllä hänkin oli sitä mieltä, että raskaana ollaan. Tosin tulos oli vasta 2-3 viikkoa, eli tämänkertainen salamatkustaja lienee saanut alkunsa jouluviikolla, jolloin oletin ovulaation jo olleen ohi.
Tällä hetkellä selkeimmät raskausoireet minulla ovat jälleen palelu, nälkä, vessassa ramppaaminen ja ajoittainen jomotus yhdessä ja samassa kohtaa alavatsalla. Siellä se pieni lurjus majailee. Samanlaista tämä alku on kuin aikaisemmissakin raskauksissa - heti jos ei tarvitsekaan mennä vessaan kahden minuutin välein tai jomotus lakkaa, luulen kuvitelleeni kaiken.
Siltikin soitin tänään äitiysneuvolaan. Aika hämärää. Neuvolantäti ei ollut moksiskaan, vaikka ajattelin hänen heti läksyttävän minua ehkäisyn huolimattomasta käytöstä. Nyt on tällekin raskaudelle sovittu ensimmäinen neuvolakäynti parin viikon päähän. Here we go again.
Tällä hetkellä selkeimmät raskausoireet minulla ovat jälleen palelu, nälkä, vessassa ramppaaminen ja ajoittainen jomotus yhdessä ja samassa kohtaa alavatsalla. Siellä se pieni lurjus majailee. Samanlaista tämä alku on kuin aikaisemmissakin raskauksissa - heti jos ei tarvitsekaan mennä vessaan kahden minuutin välein tai jomotus lakkaa, luulen kuvitelleeni kaiken.
Siltikin soitin tänään äitiysneuvolaan. Aika hämärää. Neuvolantäti ei ollut moksiskaan, vaikka ajattelin hänen heti läksyttävän minua ehkäisyn huolimattomasta käytöstä. Nyt on tällekin raskaudelle sovittu ensimmäinen neuvolakäynti parin viikon päähän. Here we go again.
tiistai 14. tammikuuta 2014
Yllätys
Tein vielä lauantaina raskaustestin. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun henkeä haukkoen tuijotin tikkua koko ajan tuloksen ilmestymiseen asti. Tai no en kyllä ihan koko aikaa pystynyt katsomaan. Tulos ei jäänyt epäselväksi. Olen raskaana.
Toisaalta minua hävettää. Kuinka me aikuiset, suhteellisen järkevät ihmiset emme osanneet huolehtia ehkäisystä? Toisaalta minusta tuntuu pahalta kaikkien niiden puolesta, jotka yrittävät ensimmäistä, toista tai kolmatta tai monetta tahansa lastaan pahimmillaan vuositolkulla. Ja minä pamahdin paksuksi, vaikkei edes ollut tarkoitus.
Mutta sittenkin. Alkujärkytyksestä toivuttuani olen varma, että rakastan tätä alkiota ja toivottavasti tulevaa kolmatta lastamme yhtä paljon, kuin jos hän olisi ollut pitkään ja hartaasti harkittu tapaus.
Meitä saattaa olla tänä vuonna jo viisi. Huh heijaa.
Toisaalta minua hävettää. Kuinka me aikuiset, suhteellisen järkevät ihmiset emme osanneet huolehtia ehkäisystä? Toisaalta minusta tuntuu pahalta kaikkien niiden puolesta, jotka yrittävät ensimmäistä, toista tai kolmatta tai monetta tahansa lastaan pahimmillaan vuositolkulla. Ja minä pamahdin paksuksi, vaikkei edes ollut tarkoitus.
Mutta sittenkin. Alkujärkytyksestä toivuttuani olen varma, että rakastan tätä alkiota ja toivottavasti tulevaa kolmatta lastamme yhtä paljon, kuin jos hän olisi ollut pitkään ja hartaasti harkittu tapaus.
Meitä saattaa olla tänä vuonna jo viisi. Huh heijaa.
lauantai 11. tammikuuta 2014
Myöhässä
Juuri kun pääsin sanomasta, ettei minun tällä hetkellä tarvitse erityisesti odottaa mitään, ovat menkkani menneet olemaan myöhässä. Tuota noin, viidettä päivää. Palelee. Etoo. Jännittää ihan kamalasti. Mitä jos?
maanantai 7. lokakuuta 2013
Uusi alku
Kirjoitin aiemmin täällä. Aloitin blogin kirjoittelemisen suunnilleen neljä vuotta sitten, suunnilleen kaksi ja puoli vuotta ennen esikoiseni syntymää. Pääaihe oli vauvakuume. Se oli blogi odottamisen odottamisesta. Sitten pari vuotta myöhemmin vauvalle annettiin lupa tulla ja yhtäkkiä blogi muuttui raskausblogiksi. Sitten ruodittiin synnytyksen jälkeistä elämää, kunnes odoteltiin toisen vauvan odotusta ja hetken päästä odotettiin toista vauvaa. Ja sitten viime toukokuussa huomasin olevani kahden pojan äiti.
Ajattelin, että erinäisten asioiden odottelu voisi nyt hetkeksi jäädä ja voisin sen sijaan keskittyä nauttimaan elämästä tässä ja nyt. Teki mieli uudistaa blogin osoite ja ulkoasu. Minulle tuli jotenkin seesteinen olo, kun tajusin, ettei minun juuri nyt tarvitse odottaa mitään. Tai siis toki monenkinlaista haaveilen ja haikailen ja ehkä joskus odotan vielä vauvaakin, mutta juuri nyt tahdon keskittyä juuri tähän hetkeen enemmän kuin koskaan ennen elämässäni. Ihana tunne.
Minulla on siis kaksi poikaa. Toinen on 2-vuotias Vekara. Ihanan kamala minimurkku, joka halailee ja pussailee äitinsä piloille. Ja välillä kiukuttelee äitinsä piloille. Noin 50 leikkiauton onnellinen omistaja, joka ei luopuisi yhdestäkään. Ymmärtää myös kauneuden päälle ja kehuu mm. tätejään kauniiksi (äitiä ei ole toistaiseksi kehunut). Toinen poika on viiden kuukauden ikäinen Vesseli. Hymypoika, joka innostuu porkkanasoseesta niin, että meinaa vetää lusikan väärään kurkkuun. Loukkaantuu välillä sydänjuuriaan myöten kohtaamastaan peruspalveluiden kehnosta laadusta. Kääntyy sutjakasti mahalleen, mutta haluaisi jo vähintäänkin kävellä.
Toivottavasti te muutamat vanhan blogini lukijat siirrytte tänne. Ja uusiakin lukijoita saa tänne eksyä. Vanhan Vekaralan tilastojen mukaan tekstejäni klikkailee joku muukin eikä pelkästään vain minä. Vaikka itsellehän tätä pääasiassa kirjoitan. Muistot muistiin. Mutta koska olen tehnyt tästä julkisen, niin kaipa sitä toivoo, että jollekin muullekin olisi tästä jotain iloa. Itselleni lisäiloa tuovat teidän kommentit, joten jättäkää niitä ihan reippaasti vaan.
Näillä eväillä jatketaan.
-emppu-
Ajattelin, että erinäisten asioiden odottelu voisi nyt hetkeksi jäädä ja voisin sen sijaan keskittyä nauttimaan elämästä tässä ja nyt. Teki mieli uudistaa blogin osoite ja ulkoasu. Minulle tuli jotenkin seesteinen olo, kun tajusin, ettei minun juuri nyt tarvitse odottaa mitään. Tai siis toki monenkinlaista haaveilen ja haikailen ja ehkä joskus odotan vielä vauvaakin, mutta juuri nyt tahdon keskittyä juuri tähän hetkeen enemmän kuin koskaan ennen elämässäni. Ihana tunne.
Minulla on siis kaksi poikaa. Toinen on 2-vuotias Vekara. Ihanan kamala minimurkku, joka halailee ja pussailee äitinsä piloille. Ja välillä kiukuttelee äitinsä piloille. Noin 50 leikkiauton onnellinen omistaja, joka ei luopuisi yhdestäkään. Ymmärtää myös kauneuden päälle ja kehuu mm. tätejään kauniiksi (äitiä ei ole toistaiseksi kehunut). Toinen poika on viiden kuukauden ikäinen Vesseli. Hymypoika, joka innostuu porkkanasoseesta niin, että meinaa vetää lusikan väärään kurkkuun. Loukkaantuu välillä sydänjuuriaan myöten kohtaamastaan peruspalveluiden kehnosta laadusta. Kääntyy sutjakasti mahalleen, mutta haluaisi jo vähintäänkin kävellä.
Toivottavasti te muutamat vanhan blogini lukijat siirrytte tänne. Ja uusiakin lukijoita saa tänne eksyä. Vanhan Vekaralan tilastojen mukaan tekstejäni klikkailee joku muukin eikä pelkästään vain minä. Vaikka itsellehän tätä pääasiassa kirjoitan. Muistot muistiin. Mutta koska olen tehnyt tästä julkisen, niin kaipa sitä toivoo, että jollekin muullekin olisi tästä jotain iloa. Itselleni lisäiloa tuovat teidän kommentit, joten jättäkää niitä ihan reippaasti vaan.
Näillä eväillä jatketaan.
-emppu-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)