LA

Tulin raskaaksi neljännessä kierrossa synnytyksen jälkeen. Kiertoni ei oikein ehtinyt vielä asettua tasaiseksi, joten en kylläkään ihan varmaksi tiedä, että monettako päivää kuukautiseni olivat myöhässä, kun tuolla aikaisemmassa kirjoituksessa niitä odottelin. Note to self: jos kuukautiskierto ei ole säännöllinen, varmat päivät eiii ole se ihan kaikkein käyttökelpoisin ehkäisykeino.

Tässä eräänä iltana yritin kuitenkin määrittää laskettua aikaa nettilaskureilla. Ei me kuitenkaan ihan koko viimeisintä kuukautiskiertoa olla lakanoiden välissä vietetty, joten vähän pystyin haarukoimaan, että milloin se hedelmöittyminen olisi voinut tapahtua.

Laskettu aika osunee joka tapauksessa syyskuun puolivälin tienoille. Ei sillä, että sillä päivällä päivälleen olisi väliäkään, mutta on raskausviikkojen ja päivien kertymistä ihan kiva tietenkin seurata. Tänään mennään omien laskujeni mukaan rv 6+2.

Kysyin tänään Vekaralta, olisiko kivaa, jos meille vielä joskus tulisi vauva. Ensin vastaus oli myöntävä, mutta aika pian alkoi mietityttää. Ai meillekö? Ai tännekö? Eiku minä muutun vauvaksi! Onneksi vielä ei ole aika sen enempää vaivatakaan pikkuista päätä toisella pikkusisaruksella. Ensimmäisessäkin on vielä ihan riittävästi käsiteltävää.

Blogiahdistus

Juuri kun olin saanut blogiuudistuksen tehtyä ja vähän tarkennettua itselleni, että mitä tänne haluaisin kirjoitella, pärähtikin raskaustikkuun kaksi viivaa ja sisäinen bloggarini on taas ihan sekaisin. Ensinnäkin poistin vanhan blogini tekstit pois julkisuudesta. Itselleni ne toki talletin - niitä on ollut mukava lukea - mutta jotenkin helpotti, kun sain ne pois muiden silmistä.

Raskausuutisen täällä jaettuani minua alkoi ahdistaa, että entä jos joku tuttuni lukee tätä ja tunnistaa minut... No ei se tietenkään mikään maailmanloppu ole, mutta olisi kiva, jos sellainen mahdollinen henkilö kertoisi minulle, että vierailee Vekaralassa.

Nyt tämä siis on taas toistaiseksi myös raskausblogi. Mahdolliseen nt-ultraan asti yritän pysyä anonyyminä. Sen jälkeen kestän, vaikka minut joku tästä uudestakin blogista tunnistaisi. :)

Claire

Konsultoin vielä viime viikolla digitaalista ystäväämme Clairea, ja kyllä hänkin oli sitä mieltä, että raskaana ollaan. Tosin tulos oli vasta 2-3 viikkoa, eli tämänkertainen salamatkustaja lienee saanut alkunsa jouluviikolla, jolloin oletin ovulaation jo olleen ohi.

Tällä hetkellä selkeimmät raskausoireet minulla ovat jälleen palelu, nälkä, vessassa ramppaaminen ja ajoittainen jomotus yhdessä ja samassa kohtaa alavatsalla. Siellä se pieni lurjus majailee. Samanlaista tämä alku on kuin aikaisemmissakin raskauksissa - heti jos ei tarvitsekaan mennä vessaan kahden minuutin välein tai jomotus lakkaa, luulen kuvitelleeni kaiken.

Siltikin soitin tänään äitiysneuvolaan. Aika hämärää. Neuvolantäti ei ollut moksiskaan, vaikka ajattelin hänen heti läksyttävän minua ehkäisyn huolimattomasta käytöstä. Nyt on tällekin raskaudelle sovittu ensimmäinen neuvolakäynti parin viikon päähän. Here we go again.

Yllätys

Tein vielä lauantaina raskaustestin. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun henkeä haukkoen tuijotin tikkua koko ajan tuloksen ilmestymiseen asti. Tai no en kyllä ihan koko aikaa pystynyt katsomaan. Tulos ei jäänyt epäselväksi. Olen raskaana.

Toisaalta minua hävettää. Kuinka me aikuiset, suhteellisen järkevät ihmiset emme osanneet huolehtia ehkäisystä? Toisaalta minusta tuntuu pahalta kaikkien niiden puolesta, jotka yrittävät ensimmäistä, toista tai kolmatta tai monetta tahansa lastaan pahimmillaan vuositolkulla. Ja minä pamahdin paksuksi, vaikkei edes ollut tarkoitus.

Mutta sittenkin. Alkujärkytyksestä toivuttuani olen varma, että rakastan tätä alkiota ja toivottavasti tulevaa kolmatta lastamme yhtä paljon, kuin jos hän olisi ollut pitkään ja hartaasti harkittu tapaus.

Meitä saattaa olla tänä vuonna jo viisi. Huh heijaa.

Myöhässä

Juuri kun pääsin sanomasta, ettei minun tällä hetkellä tarvitse erityisesti odottaa mitään, ovat menkkani menneet olemaan myöhässä. Tuota noin, viidettä päivää. Palelee. Etoo. Jännittää ihan kamalasti. Mitä jos?