Täysi kymppi täynnä kolmoskierroksella. Pikku alkiomme on jo ehtinyt kasvaa sikiöksi. Taas kerran uskomatonta, että jotain neljän sentin mittaisella kaverilla alkaa olla rakenteet kasassa. Siellä se heiluu. Tai niin ainakin edelleen oletan. Ensimmäistä ultraa saa odottaa vielä puolitoista viikkoa.
Mutta kyllä siellä jonkun täytyy olla. Pahin väsymys alkaa ehkä helpottaa, mutta muita oireita on edelleen. Kun on nälkä, se todella on. Palelee vieläkin ajoittain. Rinnat alkavat ehkä vasta nyt vähän turvota. Tosin eivät ne ihan normaalit ole viime aikoina ehtineet kovasti ollakaan, kun vasta olen pari viikkoa ollut kokonaan imettämättä. Farkkujen vyötärö kiristää.
Olemme kertoneet muutamille kavereille raskaudesta. Ovat olleet vähän puulla päähän lyötyjä. Toki iloisiakin, mutta taitavat pitää meitä hieman hulluina. Kai me ollaankin. Mutta nyt en enää vaihtaisi tätä olotilaa siihen, että mitään ei olisikaan tapahtunut.
Isovanhemmat ajattelimme järkyttää vasta ultrakuvalla. Odotan innolla!
