Kirjoitin aiemmin täällä. Aloitin blogin kirjoittelemisen suunnilleen neljä vuotta sitten, suunnilleen kaksi ja puoli vuotta ennen esikoiseni syntymää. Pääaihe oli vauvakuume. Se oli blogi odottamisen odottamisesta. Sitten pari vuotta myöhemmin vauvalle annettiin lupa tulla ja yhtäkkiä blogi muuttui raskausblogiksi. Sitten ruodittiin synnytyksen jälkeistä elämää, kunnes odoteltiin toisen vauvan odotusta ja hetken päästä odotettiin toista vauvaa. Ja sitten viime toukokuussa huomasin olevani kahden pojan äiti.
Ajattelin, että erinäisten asioiden odottelu voisi nyt hetkeksi jäädä ja voisin sen sijaan keskittyä nauttimaan elämästä tässä ja nyt. Teki mieli uudistaa blogin osoite ja ulkoasu. Minulle tuli jotenkin seesteinen olo, kun tajusin, ettei minun juuri nyt tarvitse odottaa mitään. Tai siis toki monenkinlaista haaveilen ja haikailen ja ehkä joskus odotan vielä vauvaakin, mutta juuri nyt tahdon keskittyä juuri tähän hetkeen enemmän kuin koskaan ennen elämässäni. Ihana tunne.
Minulla on siis kaksi poikaa. Toinen on 2-vuotias Vekara. Ihanan kamala minimurkku, joka halailee ja pussailee äitinsä piloille. Ja välillä kiukuttelee äitinsä piloille. Noin 50 leikkiauton onnellinen omistaja, joka ei luopuisi yhdestäkään. Ymmärtää myös kauneuden päälle ja kehuu mm. tätejään kauniiksi (äitiä ei ole toistaiseksi kehunut). Toinen poika on viiden kuukauden ikäinen Vesseli. Hymypoika, joka innostuu porkkanasoseesta niin, että meinaa vetää lusikan väärään kurkkuun. Loukkaantuu välillä sydänjuuriaan myöten kohtaamastaan peruspalveluiden kehnosta laadusta. Kääntyy sutjakasti mahalleen, mutta haluaisi jo vähintäänkin kävellä.
Toivottavasti te muutamat vanhan blogini lukijat siirrytte tänne. Ja uusiakin lukijoita saa tänne eksyä. Vanhan Vekaralan tilastojen mukaan tekstejäni klikkailee joku muukin eikä pelkästään vain minä. Vaikka itsellehän tätä pääasiassa kirjoitan. Muistot muistiin. Mutta koska olen tehnyt tästä julkisen, niin kaipa sitä toivoo, että jollekin muullekin olisi tästä jotain iloa. Itselleni lisäiloa tuovat teidän kommentit, joten jättäkää niitä ihan reippaasti vaan.
Näillä eväillä jatketaan.
-emppu-
