Tein vielä lauantaina raskaustestin. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun henkeä haukkoen tuijotin tikkua koko ajan tuloksen ilmestymiseen asti. Tai no en kyllä ihan koko aikaa pystynyt katsomaan. Tulos ei jäänyt epäselväksi. Olen raskaana.
Toisaalta minua hävettää. Kuinka me aikuiset, suhteellisen järkevät ihmiset emme osanneet huolehtia ehkäisystä? Toisaalta minusta tuntuu pahalta kaikkien niiden puolesta, jotka yrittävät ensimmäistä, toista tai kolmatta tai monetta tahansa lastaan pahimmillaan vuositolkulla. Ja minä pamahdin paksuksi, vaikkei edes ollut tarkoitus.
Mutta sittenkin. Alkujärkytyksestä toivuttuani olen varma, että rakastan tätä alkiota ja toivottavasti tulevaa kolmatta lastamme yhtä paljon, kuin jos hän olisi ollut pitkään ja hartaasti harkittu tapaus.
Meitä saattaa olla tänä vuonna jo viisi. Huh heijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti