Kyllä siellä jonkun sydän sykkii oikein napakasti. Ihanaa. Ja luulenpa, että se joku myös potkii jo. Pikku ukkeli. Tai akkeli. Itse asiassa neuvolan jälkeen minulla on ollut sellainen olo, että voihan se olla tyttökin (kappas). Neuvolantäti kyseli oireista, ja tajusin siinä itsekin, että on vähän erilaista kuin kahdella muulla kerralla. Täti tuumi, että jos se onkin tyttö. Ne suuret erot aikaisempiin kertoihin verrattuna on se tämänhetkinen älytön herkistymiskyky ja se, etteivät rinnat ole olleet tällä kertaa oikeastaan yhtään arat, paitsi nyt vähitellen. Kahdessa muussa raskaudessa tissikipu oli aika selkeä alkuraskauden oire. No juu, tosi vakuuttavaa. Ihan kuin raskaudet eivät voisi olla erilaisia ihan samaakin sukupuolta odottaessa.
Vekara tosin vahvisti tyttöoloa: Äitin mahassa voisi kasvaa pikkusisko. Voisi vaikka.
Mutta rehellisesti voin sanoa, että molempi parempi.
Rv 16+4.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti