Jälleen yksi ultra takana ja kolmas lapsemme nähty kuvaruudulla. Jostain syystä jännitti ehkä eniten ikinä mennä juuri tähän ultraan. Kun pikku ihminen ilmestyi näyttöön, ajattelin heti että no niin, se ei liiku. Mutta liikkui se sittenkin ja kaikki on hyvin ja ihan normaalisti. Ilmeisesti tämä homma muuttuu ainakin omalla kohdallani sitä ihmeellisemmäksi ja epäuskottavammaksi, mitä useammalla kierroksella jo mennään. Mutta siellä se pikkuinen mytty heilui sisuksissani. Laskettu aika myöhästyi neuvolan määrittämästä ajasta, jota en ole itse käyttänyt ollenkaan, kun en uskonut sen paikkansa pitävyyteen, mutta aikaistui päivällä itse laskemastani. Sopivasti siis maanantaisin siirrytään uusille viikkolukemille. Ja nyt on jo menossa ensimmäisen kolmanneksen viimeinen viikko!
Kuten muillakin kerroilla, raskausoireet alkavat toistaiseksi helpottaa toiselle kolmannekselle siirryttäessä. Melkein voisi kuvitella, ettei raskaana olisikaan. Yötkin saattaa pystyä nukkumaan ilman vessakeikkoja (tosin Vesseli kyllä pitää edelleen huolen, että sängystä saa silti nousta tasaisin väliajoin...). Oikeastaan selkein oire tällä hetkellä taitaa olla se, että herkistyn edelleen vähän kummallisistakin asioista. Esimerkiksi olympialaisten seuraaminen oli aika raskasta puuhaa tällä herkistymiskynnyksellä.
Yksi asia kylläkin paljastaa minut ihan kohta ihan kaikille. Tässä kun vielä vähän koittaa asiaa salailla, on turha haaveilla mistään tyköistuvien vaatteiden käyttämisestä, vaan ykköskamppeita ovat kaikki telttamaiset kaavut, jotka piilottavat keskivartalon kivasti. Tuleepahan vähän treenattua vatsalihaksia, kun koittaa etenkin töissä vetää pömpöttävää masua sisään. Mutta kohta ei enää kunto riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti